Pakko myöntää, että mua jännitti ihan mielettömästi, mutta hyvinhän se meni kun koiran hermorakenne on täydellinen. Ekaks tultiin uimalaan ja Adah sai olla irti ja tutustua paikkaan sekä uittajaan. Häntä vispas kun neiti veti meneen allas-osastolla :) Sitte mentiin suihkuun, jolloin Adah vasta hiffas, että tämä keikka onki sellanen, että täällä kastuu! :) No, seistiin sitten suihkussa kuitenki nätisti ja saatiin pelastusliivitki puettua päälle...
Seuraavaks vuorossa olikin rampille astuminen ja sillä käveleminen. Ramppi kiersi altaan ja seinän välistä ylös, jossa pari metriä kävelyä ja sitte ramppia alas veteen. Rampilla oli kumimatto, joka Adahn mielestä tuntu hassulta, joten aluksi oli hieman rohkaistava sille astumista, mutta makkaran voimalla sekin onnistu ilman ongelmia. Kun päästiin veden äärelle saakka, niin Adahn oli hetken tuumittava, että mitähän tässä nyt voisi tehdä? Eli ensimmäinen askel veteen oli suurin kynnys, mutta taas kehuilla ja makkaralla sekin onnistui odotettua nopeammin.
Seuraava stoppi tulikin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa vielä yksi askel ja ryhtyä uimaan. Siinä sitten seistiin ja tuumittiin sekä syötiin makkaraa hetken. Uittaja totesikin, että Adahn hermorakenne on kunnossa, sillä tässä vaiheessa harva koira, etenkään sellainen joka inhoaa vettä, suostuu edes ottamaan makkaraa suuhunsa. Mutta Adahllehan kelpaa makkara aina :D
Lopulta laitoin käteni Adahn takapuolen päälle ja ehdin nippanappa painaa, niin neiti hyppäs altaaseen :) Sitten alkoikin kauhea kroolaus :) Koirauinnista ei voinu puhua sillä uinti ei ollut siistiä, vaan vesi roiskui sinne sun tänne. Mä olin lähes läpimärkä kun kävelin koko ajan Adahn edellä, jotta se uisi mun perässä :) Olisi siis kannattanut laittaa sukelluspuku päälle :D
Aika nopeasti Adah kuitenki rauhottu ja ui suht rennosti. Uittaja piti koko ajan liiveistä kiinni, tuki ja ohjasi neitiä oikeaan suuntaan. Käännöksessä Adah päätti, että nyt tämä saa riittää ja yritti nousta laidan yli pois altaasta, mutta muuten homma sujui ihan hyvin :)
Ekalla kerralla ei uitu kuin nelisen minuuttia ja jo se sai Adah ihan hengästymään. Tosin osa tuosta hengästymisestä laitetaan kyllä jännityksen piikkiin. Altaasta noustiin ihan rauhallisesti ja sitten istuttiin rampilla odottamassa hengistyksen tasaantumista, ja ihan tyytyväiseltä Adah näytti. Eikä sillä mikään kiirus ollu juosta sieltä pois, vaan jäi vielä pällistelemään siihen rampille, että tuollako mä tosiaan äsken uin?! :)
Sitten taas suihkuun, ja ensi kerralla pitää ottaa shampoo mukaan, jotta saa kunnolla pestyä koiran samalla.
Suihkun jälkeen mentiin kuivauspisteeseen, jossa jumbokokoisella föönillä (imurilta tuo tosin enemmän näytti :D ) kuivattiin neiti kuivaksi.
Sitte Adah sai taas kuljeskella vapaana tiloissa ja kävi se kääntymässä rampilla ja moikkaamassa uittajaakin, joten ei tuo hirmu traumaattinen kokemus ollu :) Kyllä me mennään uudestaanki muutaman viikon kuluttua. Kunhan neiti oppii homman nimen, niin ei tarvita enää uittajaakaan mukaan, vaan voidaan mennä ihan kahdestaan. Puolen tunnin uinti vastaa 2,5 tunnin metsälenkkiä ja on tosiaan huomattavasti parempi nivelille, joten pakkohan tästä on tykätä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti