Rakas ystäväni ja suuri persoona, reilut 10-vuotias Arwen nukkui ikiuneen tammikuun 24. päivä. Tummu oli puolitoista viikkoa aikaisemmin ollut leikkauksessa, jossa poistettiin yhtäkkiä suureksi kasvanut kasvain. Itse leikkaus onnistui hyvin ja haavakin parani mainiosti, mutta viikko leikkauksen jälkeen Arwen sai ensimmäisen kerran jonkin sortin kohtauksen. Se tärisi, kuolasi ja oli lähes hämärän rajamailla. Tuolla ekalla kerralla kipulääkkeet auttoivat ja kohtaus loppui siihen.
Neljä päivää myöhemmin tuli sitten seuraava kohtaus, huomattavasti rajumpana. Arwen menetti hetkittäin tajunnan, kramppaili ja oksenteli. Sain kipulääkkeen annettua ja näytti jo siltä, että tämäkin kohtaus menee ohi, mutta reilua tuntia myöhemmin kohtaukset alkoivat uudelleen ja tummu menetti tajuntansa. Hengitys muuttui pinnalliseksi ja näin itse ettei kaikki todellakaan ole hyvin. Päätin, että tummu saa lähteä sateenkaarisillalle, ettei sen tarvitse kärsiä. Perjantai-illalla ajoimme sitten luottoeläinlääkärimme luo, joka antoi tummulle viimeisen pistoksen. Hänkin totesi, että tuskin mitään olisi ollut muutakaan tehtävissä. Syitä voi vain spekuloida, mutta hyvin mahdollista on, että leikattu kasvain oli pahanlaatuinen ja kun sitä sörkittiin, niin aktivoi etäpesäkkeitä muualla...
Tiedän, että tummulla on nyt kaikki hyvin, ja uurnaa odottelen kotiutuvaksi piakkoin...
BULLCAPE´S OLGA JUHLAPAINOS "ARWEN"
21.12.2003-24.1.2014
Monet reissut ja retket sinun kanssasi tein,
olit koira, parhain ystäväni,
joka selkäänsä ikinä minulle kääntänyt ei.
Nyt katosi vanhuuden kivut ja vaivat,
sua odottaa nyt se koirien taivas.
Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken,
tein sun kanssas ikimuistoisen retken.
Vaikka pahalta tuntuu ja surettaa,
sinä minulle annoit paljon muisteltavaa.
Kyyneleet kuivuvat aikanaan,
mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan.
Kiitos kaikesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti