Kolmiohuivi

Vihdoin se on valmis!!!

Viime vuoden puolella käsityöillassa aloitettu kolmiohuivi on nyt tehty. Simppelihän tuo oli tehdä, mutta kun tässä loppuajasta puikolla oli monta sataa silmukkaa, niin tuntui ettei työ edennyt lainkaan...

Huivi on neulottu ainaoikein-neuloksena ja lisäyksiä on tehty joka toisella kierroksella, molemmissa reunoissa ja kaksi keskellä, jossa lisäysten väliin jää kaksi silmukkaa. Joka toinen kierros neulottu siis ainaoikein.

Simppeliä, ja silti kesti kauan, mutta tyytyväinen olen lopputulokseen, eteenkin kun huivi on todella lämmin.

Satulintu

Käsityökoulukin on taas joulutauon jälkeen käynnistynyt. En päässyt ensimmäisellä kerralla paikalle lainkaan, vaan sain vain ohjeet kotia. Teemme ekat neljä kertaa satulintua. Eli pohja työstetään kanaverkosta ja linnun saa sitten päällystää ihan millä haluaa.

Koska en ollut ekalla kerralla paikalla, niin tuumailin sitten yksin asiaa kotona, ja löysin upean kuvan kelttiläisestä tarulinnusta, jonka päätin toteuttaa. Kaikki oli siis suunniteltuna valmiiksi kun menin seuraavalle kurssikerralla ja huomasin, että olen tainnut ottaa tehtävän annon hieman liian kirjaimellisesti. Muut tekevät upeita pöllöjä, kurkia, punarintoja ja ties mitä tunnistettavia lintuja, ja meikä tekee nyt törkeän ruman ja värikkään satulinnun, jonka on määrä lentää katetulla terassilla tulevana kesänä...

No, tehdään se nyt kun kerran on aloitettu...

Eli tästä lähdettiin liikkeelle... kasasta kanaverkkoa...

Kanaverkko sitten taivuteltiin ja muokkailtiin uuteen uskoon, kunnes mun satulinnun kroppa oli valmiina...

Sitten vahvistin vielä siipiä ja pyrstöä vahvemmalla rautalangalla, jonka jälkeen aloitin linnun päällystämisen. Päädyin kierrätysteemaan, joten kropaksi pääsivät värikkäät, rikkoutuneet villasukat ja vanha paita päätyi siipiin palmikoksi...

Kroppaan olen myös paksulla langalla applikoinut rukseja, mutta ne eivät näissä kuvissa näy. Seuraavalla kerralla tarkoitus on sitten jatkaa siipien ja pyrstön parissa, jotka saavat muhkeutensa ja värinsä kierrätetyistä kankaista. Eli todellista värien sekasotkua tulossa...

Nokka puuttuu myös vielä ja sen olen suunnitellut tekeväni vanhasta limsatölkistä. Mutta katsotaan nyt tuleeko siitä mitään...

Jäähyväiset...

Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne vielä tänä vuonna... Eipä ole hirveästi tehnyt mieli kirjoitellakaan kun tiesin mikä pitää ensimmäiseksi naputtaa tänne... Eli Arwen-tummun muistokirjoitus...

Rakas ystäväni ja suuri persoona, reilut 10-vuotias Arwen nukkui ikiuneen tammikuun 24. päivä. Tummu oli puolitoista viikkoa aikaisemmin ollut leikkauksessa, jossa poistettiin yhtäkkiä suureksi kasvanut kasvain. Itse leikkaus onnistui hyvin ja haavakin parani mainiosti, mutta viikko leikkauksen jälkeen Arwen sai ensimmäisen kerran jonkin sortin kohtauksen. Se tärisi, kuolasi ja oli lähes hämärän rajamailla. Tuolla ekalla kerralla kipulääkkeet auttoivat ja kohtaus loppui siihen.

Neljä päivää myöhemmin tuli sitten seuraava kohtaus, huomattavasti rajumpana. Arwen menetti hetkittäin tajunnan, kramppaili ja oksenteli. Sain kipulääkkeen annettua ja näytti jo siltä, että tämäkin kohtaus menee ohi, mutta reilua tuntia myöhemmin kohtaukset alkoivat uudelleen ja tummu menetti tajuntansa. Hengitys muuttui pinnalliseksi ja näin itse ettei kaikki todellakaan ole hyvin. Päätin, että tummu saa lähteä sateenkaarisillalle, ettei sen tarvitse kärsiä. Perjantai-illalla ajoimme sitten luottoeläinlääkärimme luo, joka antoi tummulle viimeisen pistoksen. Hänkin totesi, että tuskin mitään olisi ollut muutakaan tehtävissä. Syitä voi vain spekuloida, mutta hyvin mahdollista on, että leikattu kasvain oli pahanlaatuinen ja kun sitä sörkittiin, niin aktivoi etäpesäkkeitä muualla...

Tiedän, että tummulla on nyt kaikki hyvin, ja uurnaa odottelen kotiutuvaksi piakkoin...

BULLCAPE´S OLGA JUHLAPAINOS "ARWEN"

21.12.2003-24.1.2014

Monet reissut ja retket sinun kanssasi tein,

olit koira, parhain ystäväni,

joka selkäänsä ikinä minulle kääntänyt ei.

Nyt katosi vanhuuden kivut ja vaivat,

sua odottaa nyt se koirien taivas.

Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken, 

tein sun kanssas ikimuistoisen retken.

Vaikka pahalta tuntuu ja surettaa,

sinä minulle annoit paljon muisteltavaa.

Kyyneleet kuivuvat aikanaan,

mutta sydän ei tule koskaan unohtamaan.

Kiitos kaikesta...